Herra Murmeli

Kesällä 2008 lomailimme Itävallan Alpeilla ja bongasimme suloisia murmeleita ihan luonnossa. Siitä kai jäi alitajuisesti mielee ajatus kokeilla virkata kyseinen otus. Tämä tapaus kuuluu varhaisimpiin töihini. Se syntyi kolme vuotta sitten isälle joululahjaksi. Tuohon aikaan osaamiseni rajoittui lähinnä elukoihin, joiden vartalo koostui vain yhdestä osasta. Tästä murmelista tuli kuitenkin oikein hyvä, lähinnä onnistuneiden kasvonpiirteiden ansiosta. Se oli pitkään suosikkini sammakon ohella.

Pupuliinin päiväuni

Pahoittelut erittäin laiskasta blogin päivittelystä. Virkkausinspiraatio oli monta kuukautta aivan hukassa, mikä kylläkään ei riitä tekosyyksi, koska kotoa löytyy vielä varmaan lähes parikymmentä sellaista tekelettä, joiden kuva ei ole vielä tänne asti löytänyt. Koetan ryhdistäytyä. Nyt löytyi vuosi sitten äidille joulupakettiin tehty pupu. (Joko mainitsin, että meillä on jokin pupukompleksi? Äidin paperimassaotuksista voisin myös joskus ottaa kuvan.)

Tämä ohje löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi Virkkaa omat maskottisi (Atena 2010). Kasvoihin tosin halusin saada ilmettä, joten ompelin ne erilailla kuin alkuperäisessä.

Lähiaikoina voisin esitellä Herra Murmelin ja uusimman tulokkaan, viime viikolla valmistuneen T-Rexin.

Lumiukon paluu

Talvi tulee tai sitten ei, mutta ainakin vielä on hyvin aikaa askarrella jouluksi muutama lumiukko. Tässä siis viimein tämä ohje.

Ukko virkataan spiraalina kiinteillä silmukoilla eikä kerroksia erikseen suljeta (paitsi hatun lieri). Ohjeessa lukee vain silmukoiden määrät kunkin kerroksen jälkeen, esim 6, 12, 18 (eli ensimmäisellä kierroksella virkkaat 6 kiinteää silmukkaa, seuraavalle kerrokselle lisäät 6 ja seuraavalla kierroksella taas lisäät 6  silmukkaa). Tee lisäykset/kavennukset tasaisin välein, mutta älä aina samaan kohtaan kuin edellisellä kierroksella, sillä muuten työstäsi tulee pyöreän sijaan kulmikas. Aloita jokainen uusi kappale ns. taikarenkaalla, johon virkkat sitten ohjeen mukaisen määrän ensimmäisen kerroksen silmukoita. Täytä osia sitä mukaan kun ne valmistuvat. Jos teet joulukuusenkoristeita, täytä koko ukko pumpulilla, mutta jos tarkoituksenasi on, että se voi seistä omilla jaloillaan, kannattaa alin pallo täyttää jollain pumpulia painavammalla materiaalilla kuten riisillä. Päätä jokainen kappale piilosilmukalla ja jätä pätkä lankaa osien kiinnittämistä varten.

Pää: 6, 12, 18, 24, 24, 30, 30, 30, 30, 24, 24, 18, 12, 6
Keskimmäinen pallo: 6, 12, 18, 24, 30, 30, 36, 36, 36, 36, 30, 24, 18, 12, 6
Alin pallo: 6, 12, 18, 24, 30, 36, 36, 42, 42, 42, 42, 36, 27, 18, 12, 6

Käsi (tee 2 kpl): 6, 12, 12, 12, 12, 12
Nenä: 3, 6, 6, 6

Hattu: 6, 12, 18, 18, 18, 18, 18, sitten virkkaa lieri pylväillä: 1ps, 2kjs, p-lis, (1p, p-lis)x8, 1ps

Ompele lumiukolle silmät, suu ja napit mustalla langalla.

Sadonkorjuun aika

Tämän puutarhurin sai äiti viime keväänä synttärilahjaksi. Kyseessä on taas kerran omasta päästä virkatessa sävelletty otus. Pupuja löytyy meiltä kotoa nyt aikamoinen klaani, niistä ehkä enemmän myöhemmin...

Puutarhavaakku

eli

Quaccus gardensis

 

 

Tuntomerkit: Pienehkö, kaljupäinen, valkoinen (tai milloin minkäkin jämälangan värinen) siipiveikko, jolla melko huonosti lentämiseen soveltuvat siiventyngät. Suuri, oranssi nokka puolestaan mahdollistaa äänekkään vaakunnan.

Levinneisyys: Toistaiseksi vain satunnaisia havaintoja Uudellamaalla ja Satakunnassa, mutta laji on elinvoimainen ja sen odotetaan leviävän laajemmallekin.

Pesintä: Lisääntyy nopeasti, kuvassa oleva yksilö kehittyi munasta täysikasvuiseksi yhdessä päivässä.

Kesäloman alussa vietin aurinkoisen kesäpäivän puutarhakeinussa virkaten omasta päästä vähän mitä mieleen tuli. Ja siitähän tuli lintu. Suureksi onneksi viitsin nähdä sen vaivan, että raapustelin paperille ylös ohjetta sitä mukaa kun työ eteni. Ohje ei noudata (ainakaan vartalon loppuosasta) oikein mitään logiikkaa, joten kärsivällisyyttä...

Pää ja vartalo:
Tee alkuun taikarengas ja siihen 6 ks. Jatka eteenpäin siten, että työssä on aina kierroksen jälkeen ohjeen ilmoittama määrä silmukoita: 12, 18, 24, 24, 30, 30, 30, 30, 24, 24, 18, 12, 12, 6, 12, 18, 24
Sitten päästään ohjeen epämääräiseen vaiheeseen:
19 krs: 7ks, (lis, 1ks)x4, 9ks (28)
20 krs: 10ks, (lis, 1ks)x3, 12ks (31)
21 krs: 29ks, kav (30)
22 krs: kav, 12ks, lis, 11ks, kav, 1ks, kav (28)
23 krs: 1ks, kav, 2ks, kav, 3ks, kav, 2ks, kav, 3ks, kav, 2ks, kav, 1ks, kav (21)
24 krs: 1ks, kav, 2ks, kav, 2ks, kav, kav, 2ks, kav, 2ks, kav (15)
25 krs: kav, 1ks, kav, 1ks, kav, kav, kav, 1ks, kav (9)
Kavenna loppuun asti

Siipi:
Tee näitä 2 kappaletta. Aloita taas virkkaamalla 6 ks taikarenkaaseen. Jatka: 12, 14, 14, 14

Pyrstö:
6 ks taikarenkaaseen, sitten: 9, 9, 9, 9

Nokka:
Tee näitäkin kaksin kappalein ja käytä oranssia lankaa. Taikarenkaaseen 6 ks ja: 9, 9, 9, 9, 9

Jalka:
Oranssilla langalla: 11kjs, 4ps, 5kjs, 4ps, 5kjs, 4ps, 6ps. Sitten tee valkoisella (tai minkä värinen lintusi nyt sitten lieneekään) langalla taikarenkaaseen 6 ks, mutta älä kiristä sitä vielä. Pujota oranssi jalka reiästä läpi ja kiristä valkoinen "lahje" sen ympärille. Virkkaa vielä toinen kerros 6 ks. Tee toinen jalka samalla tavalla. Kun yhdistät jalkoja vartaloon, ompele jalka kiinni ensin oranssilla langalla ja sitten "lahkeen" värisellä.

Äläkä unohda tekijänoikeuksia, kiitos!

Leijonaa mä metsästän

Tein tämän veijarin viime syksynä isälle joululahjaksi. Ohje on täältä. En tiedä, lasketaanko tätä enää puhtaasti amigurumeihin kokonsa takia vai onko se jo pehmolelu, mutta suloinen se silti on. Takajalkoja oli myös mielenkiintoista virkata, koska en ennen ollut noin oudon muotoisia kappaleita tehnytkään.

Lohikäärmeiden lakkiaiset

Tässä projekti, jonka parissa olen puuhaillut viimeiset pari viikkoa: ylppärilahjoja valmistuville kavereille. Hieman haikein mielin katselin, kun ihmiset, joiden kanssa oli viimeiset kolme vuotta pakertanut koulussa, painoivat valkolakit päihinsä. Itsellä lukio jatkuu vielä puoli vuotta. Se hyvä puoli tässä kuitenkin oli, että ehti kiertää mahdollisimman monet kekkerit, kun ei itse joutunut seisomaan juhlakaluna.

Lohikäärmeet ovat periaatteessa oma sävellykseni, mutta pää ja siipien idea ovat kuitenkin tästä lohikäärmeestä. Ohjetta saa vapaasti käyttää uusien ylioppilaiden ilahduttamiseen, mutta kaikki taloudellisen hyödyn nyhtäminen siitä on kiellettyä.

Vartalo:
Virkataan spiraalina kiinteillä silmukoilla eikä kerroksia erikseen suljeta. Ohjeessa lukee vain silmukoiden määrät kunkin kerroksen jälkeen, esim 6, 9, 6 (eli ensimmäisellä kierroksella virkkaat 6 kiinteää silmukkaa, seuraavalle kerrokselle lisäät kolme ja seuraavalla kierroksella taas vähennät kolme silmukkaa). Tee lisäykset/kavennukset tasaisin välein, mutta älä aina samaan kohtaan kuin edellisellä kierroksella, sillä muuten lohikäärmeestäsi tulee pyöreän sijaan kulmikas. Aloita kappale ns. taikarenkaalla, johon virkkat sitten ohjeen mukaisen määrän ensimmäisen kerroksen silmukoita. Täytä vartaloa sitä mukaan kun se valmistuu. Ainakin vartalon alaosaan kannattaa laittaa jotain painavampaa täytettä kuin pumpulia, tai muuten sinulla on jatkuvasti kumossa oleva tekele. Itse laitoin pohjalle vähän riisiä ja muuten pumpulia, vaikkei riisiä hirveästi täytteeksi suositellakaan (nimittäin se alkaa tuoksahtaa, jos otus pääsee kastumaan). Päätä kappale piilosilmukalla ja päättele.
6, 12, 18, 24, 30, 36, 36, 36, 30, 30, 30, 24, 24, 24, 18, 18, 18, 12, 6

Kädet:
Tee 2 kpl, päättele piilosilmukalla, jätä pätkä lankaa, jotta saat kiinnitettyä kädet vartaloon
6, 9, 9, 6, 6, 6, 6, 6

Pää:
Virkkaa ensin taikarenkaaseen 8 ks ja päätä kierros piilosilmukalla. Katkaise lanka jättäen kuitenkin pätkä päättelyä varten. Virkkaa toinen samanlainen rinkula, mutta nyt älä katkaise lankaa. Virkkaa kierros ensin virkatun rinkulan ympäri ja sitten uudemman rinkulan ympäri: nyt ne on yhdistetty ja kierroksella on 16 silmukkaa. Ompele rinkuloiden eli sierainten väliin jäänyt mahdollinen aukko kiinni. Jatka sitten: 16, 14, 14, 12, 10, niin että kavennukset tehdään keskellä nenän ylä- ja alapuolilla. Sitten lisäykset tulevat nenän yläpuolelle neljään vierekkäiseen silmukkaan: 14, 14, 14, 12, 6. Päättele ja ompele kiinni vartaloon.

Siivet:
Tee 2 kpl
1 krs: 10 kjs
2 krs: 3 ps, 3 ks, 3 ½p, 3 kjs
3 krs: 2 ps, 3 ½p, 3 ks, 3 ps, 1 kjs
4 krs: 3 ps, 3 ks, 3 ½p, 3 kjs
5 krs: 2 ps, 3 ½p, 3 ks, 3 ps, 1 kjs
6 krs: 3 ps, 3 ks, 3 ½p, 3 kjs
7 krs: 2 ps, 9 ks
Virkkaa kiinteitä silmukoita myös siiven tyveen ja pitkin siiven toista sivua. Lopuksi virkkaa vielä 3 kjs, 2 ps, jolloin syntyy vielä neljäs piikki siipeen. Päättele ja kiinnitä vartaloon

Ylioppilaslakki:
Valkoisella: 6, 12, 15, 15, päättele, jätä sen verran lankaa, että sillä voi sitten vielä ommella silmät.
Mustalla: Aloita tekemällä ketjusilmukka valkoiseen hatun reunaan, virkkaa sitten kierros (15) kiinteitä silmukoita. Lippa tehdään virkkaamalla silmämitalla muutamia silmukoita järjestuksessä: ks, ½p, p, ½p ja ks, Suunnilleen joka toiseen silmukkaan pitää tehdä lisäyksiä. Päättele piilosilmukalla ja jätä riittävän pitkä langanpätkä, jolla saat ommeltua hatun kiinni päähän (laita vähän täytettä) ja lisäksi vielä tehtyä silmiin mustuaiset.

Omenapuun henki

Remy

Tietokoneen uumenista löytyi tällainen kuva. Se otettu joskus ennen joulua ja tämä rotta lähtikin sitten lahjapaketissa parempaan kotiin. Jotkut ehkä jo huomasivatkin, että kyseessä ei ole mikä tahansa jyrsijä, vaan itse Remy elokuvasta Rottatuille. Taas on tunnustettava, samoin kuin taannoin Paavo Pesusienen kanssa, että itse ei ole ollut kunniaa nähdä kyseistä leffaa, mutta voiko muutakaan, kun löytää näin ihanan ohjeen täältä. Ja toden totta, hattu on nerokas!

Katso, lentävä lehmä!

Miksi siivekäs? Tämä lehmä oli osa kuviksen kurssin pienoismallityötä Taideteos tilassa. Kuten arvata saattaa, heti oli selvää, mistä materiaalista teokseni teen. Taideteos piti sitten sijoittaa johonkin lähistöltä löytyvään tilaan. Päädyin koulun aulan katossa liihottelevaan lehmään. Kymppi tuli :)

Pupuisaa pääsiäistä!

Näitä pieniä otuksia virkkaa aikansa kuluksi aika nopeasti. Pääsiäislomaahan on tässä vielä pari päivää jäljellä, joten sinäkin ehdit vielä askarrella pupun tai pari. Muistathan, että ohje on minun eli älä käytä sitä omissa nimissäsi tai pyri mitenkään rahallisesti hyötymään siitä ja blaa blaa.

Kuvan pupu on virkattu 1,75 koukulla Kotiväki-langalla. Pupu virkataan spiraalina kiinteillä silmukoilla eikä kerroksia erikseen suljeta. Ohjeessa lukee vain silmukoiden määrät kunkin kerroksen jälkeen, esim 6, 9, 6 (eli ensimmäisellä kierroksella virkkaat 6 kiinteää silmukkaa, seuraavalle kerrokselle lisäät 3 ja seuraavalla kierroksella taas vähennät kolme silmukkaa). Tee lisäykset/kavennukset tasaisin välein, mutta älä aina samaan kohtaan kuin edellisellä kierroksella, sillä muuten pupustasi tulee pyöreän sijaan kulmikas. Aloita jokainen uusi kappale ns. taikarenkaalla, johon virkkat sitten ohjeen mukaisen määrän ensimmäisen kerroksen silmukoita. Täytä päätä ja vartaloa sitä mukaan kun ne valmistuvat. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että ainakin vartalon alaosaan kannattaa laittaa jotain painavampaa täytettä kuin pumpulia, tai muuten sinulla on jatkuvasti kumossa oleva pupu. Itse laitoin pohjalle vähän riisiä ja muuten pumpulia, vaikkei riisiä hirveästi täytteeksi suositellakaan (nimittäin se alkaa tuoksahtaa, jos otus pääsee kastumaan). Päätä jokainen kappale piilosilmukalla ja jätä pätkä lankaa osien kiinnittämistä varten.

Pää: 6, 12, 18, 24, 24, 30, 30, 30, 24, 24, 18, 12, 6
Vartalo: 6, 12, 18, 24, 30, 36, 36, 36, 30, 30, 30, 24, 24, 24, 18, 18, 12, 12, 6
Käsi (tee 2 kpl): 6, 9, 6, 6, 6, 6, 6
Korva (tee 2 kpl): 3, 6, 6, 9, 9, 6, 6, 6
Kuono: 6, 9

Täytä myös käsiä kevyesti, mutta älä korvia. Ompele osat yhteen ja viimeistele ompelemalla kasvonpiirteet. Kivat silmät saa ompelemalla neljä kierrosta valkoista lankaa rinnakkain pystysuunnassa ja sitten kaksi kierrosta mustaa lankaa vaakasuunnassa keskimmäisten valkoisten säikeiden ympäri.

Kun pupu on valmis, syö vähän mämmiä ja pari suklaamunaa. Ota sitten toista kirkkaan väristä lankaa ja aloita alusta. Jatka näin, kunnes sinulla on oikea sisarussarja pääsiäispupuja hyllynreunallasi.

Pikkuinen dino

Tässä on Einstein, syntynyt viime syksynä numeeristen ja algebrallisten menetelmien ja osittain myös ydinfysiikan kursseilla... En vain pysty olemaan näpertämättä jotain käsilläni, ja jos puoli tuntia tarkastetaan läksyjä, jotka kyllä osasi, niin miksei samalla tekisi jotain muutakin. Käsitöissä on se etu vaikkapa lukemiseen verrattuna, että siinä voi samalla pitää silmät ja korvat auki kaikelle muullekin. Einsteinkaan ei ole minun oma ohjeeni vaan alkuperäinen löytyy täältä.

Tuliset paikat

Lohikäärmeen ohje löytyi täältä. Tämä amigurumi on jo vähän haastavampi ja työläämpi tapaus mutta sitäkin hienompi, kannattaa kokeilla. Varsinkin kuono ja siivet ovat minusta suorastaan nerokkaita.

Pepsodent-hymy

Vasta loppuvuodesta 2009 törmäsin netissä käsitteeseen amigurumi ja tästä aukesi aivan uusi ja ihmeellinen maailma. Ensimmäinen valmiilla ohjeella tehty amigurumini oli tämä krokotiili, jonka ohje löytyy täältä. Hieman tein tosin muutoksia: hampaat eivät ole huopaa vaan virkatut. (Siitä yksinkertaisesta syystä, että kotoa ei valkoista huopaa löytynyt.) Myöskin minun krokoni ilme on ehkä hieman vähemmän mielipuolinen kuin esikuvansa. :)

Kritiikkiä... :)

Tämä ampiainen oli otus nro 2. Jos nyt tekisin tuon uusiksi, käyttäisin ehdottomasti pienempää koukkua. Tämä on tehty 3,5:n välineellä, kun taas nykyään suosin ylipientä 1,75:n koukkua.

 Sama ongelma tämän delfiinin kanssa: liian iso koukku, liian isot reiät, lisäksi liian vähän täytettä (linssejä, voi jestas). Silmät on söherretty liian ohuella langalla, koska en tuolloin vielä omistanut kunnollista valkoista lankaa. Tämä tekele näyttää muuten huomattavasti paremmalta tässä kuvassa kuin luonnossa...

Pupu-parka, taisi vähän meikit levitä? Tuohon aikaan en osannut tehdä kuin pyöreitä eläimiä ja, kuten kuvasta näkyy, kasvojen viimeistelykään ei ollut vielä kovin korkeatasoista.

Mistä kaikki alkoi?

Elettiin kevättä 08 ja yläasteen viimeisiä päiviä eikä käsityötunneilla enää kannattanut aloittaa mitään kovin suurta työtä. Olin aina tykännyt virkkaamisesta, joten päätin vielä askarrella jonkun eläimen. Amigurumi-käsitteestä en tuolloin ollut vielä kuullut mitään. Kaivelin siis koulun lankalaatikkoa ja inspiraatio iski, kun näin tummanvihreää lankaa: tuosta tulee sammakko. Ja ihan hieno sammakkohan siitä tulikin, mitä hieman ihmettelen, sillä se oli kuitenkin ensimmäinen virkkausotukseni ja täysin omasta päästä vedetty. Seuraavassa postauksessa niitä vähemmän onnistuneita tekeleitä tämän harrastuksen alkuajoilta...

Paavo rantakivellä

 

Tässä on uusin taideteokseni. Itse en ole koskaan Paavo Pesusieni -piirrettyjä katsonut, mutta kaverin penkkariasun innoittamana päätin askarrella oman pehmoisen Paavon tälle synttärilahjaksi. Ensin tutkailin netistä vähän tarkemmin Paavon ulkomuotoa, suhrasin luonnoksen lyijärillä ja sitten ei muuta kuin menoksi. Lopputulos oli aika hauska.

Talvi sen kun jatkuu...

Päätin jo joskus joulun aikaan, että sitten, kun kevään ylppärit ovat onnellisesti ohi, vihdoin perustan sen blogin. Tässä sitä siis ollaan. Viime vuosien aikana nurkkiin (ja tuttujen nurkkiin) on kertynyt päälle neljäkymmentä erilaista karvaturria ja ötökkää, joten ajattelin, että olisi kiva, jos niistä olisi iloa vähän muillekin.

Bloggausurani saa kunnian aloittaa viime joulukuussa väsäämäni lumiukko. Ja kuten yleensä, inspiraatio syttyi hyvin pienestä: lankakaupassa näin ihanaa oranssia porkkanan väristä lankaa ja heti oli selvää, että tästä tulee lumiukon nenä. Muut osat syntyivät virkkaamalla näppituntumalla kolme hieman eri kokoista palloa vartaloksi ja pääksi ja pienemmät pallot käsiksi. Hatusta tuli tosi kiva, olen siitä aika ylpeä. Lieri on pylväitä, lisäyksiä joka toiseen silmukkaan. Nykyään tykkään soveltaa aivan omasta päästä enkä seuraile ohjeita, koska näin pääsee oma luovuus kukkaan. :) Kuitenkin, jos joku välttämättä haluaa, voin kirjoittaa tänne lumiukon tarkemmat ohjeet. (Tämä on niitä harvoja, jossa olen vaivautunut kirjoittamaan ne muistiin työn edetessä.)