Talvi sen kun jatkuu...

Päätin jo joskus joulun aikaan, että sitten, kun kevään ylppärit ovat onnellisesti ohi, vihdoin perustan sen blogin. Tässä sitä siis ollaan. Viime vuosien aikana nurkkiin (ja tuttujen nurkkiin) on kertynyt päälle neljäkymmentä erilaista karvaturria ja ötökkää, joten ajattelin, että olisi kiva, jos niistä olisi iloa vähän muillekin.

Bloggausurani saa kunnian aloittaa viime joulukuussa väsäämäni lumiukko. Ja kuten yleensä, inspiraatio syttyi hyvin pienestä: lankakaupassa näin ihanaa oranssia porkkanan väristä lankaa ja heti oli selvää, että tästä tulee lumiukon nenä. Muut osat syntyivät virkkaamalla näppituntumalla kolme hieman eri kokoista palloa vartaloksi ja pääksi ja pienemmät pallot käsiksi. Hatusta tuli tosi kiva, olen siitä aika ylpeä. Lieri on pylväitä, lisäyksiä joka toiseen silmukkaan. Nykyään tykkään soveltaa aivan omasta päästä enkä seuraile ohjeita, koska näin pääsee oma luovuus kukkaan. :) Kuitenkin, jos joku välttämättä haluaa, voin kirjoittaa tänne lumiukon tarkemmat ohjeet. (Tämä on niitä harvoja, jossa olen vaivautunut kirjoittamaan ne muistiin työn edetessä.)