Kritiikkiä... :)

Tämä ampiainen oli otus nro 2. Jos nyt tekisin tuon uusiksi, käyttäisin ehdottomasti pienempää koukkua. Tämä on tehty 3,5:n välineellä, kun taas nykyään suosin ylipientä 1,75:n koukkua.

 Sama ongelma tämän delfiinin kanssa: liian iso koukku, liian isot reiät, lisäksi liian vähän täytettä (linssejä, voi jestas). Silmät on söherretty liian ohuella langalla, koska en tuolloin vielä omistanut kunnollista valkoista lankaa. Tämä tekele näyttää muuten huomattavasti paremmalta tässä kuvassa kuin luonnossa...

Pupu-parka, taisi vähän meikit levitä? Tuohon aikaan en osannut tehdä kuin pyöreitä eläimiä ja, kuten kuvasta näkyy, kasvojen viimeistelykään ei ollut vielä kovin korkeatasoista.

Mistä kaikki alkoi?

Elettiin kevättä 08 ja yläasteen viimeisiä päiviä eikä käsityötunneilla enää kannattanut aloittaa mitään kovin suurta työtä. Olin aina tykännyt virkkaamisesta, joten päätin vielä askarrella jonkun eläimen. Amigurumi-käsitteestä en tuolloin ollut vielä kuullut mitään. Kaivelin siis koulun lankalaatikkoa ja inspiraatio iski, kun näin tummanvihreää lankaa: tuosta tulee sammakko. Ja ihan hieno sammakkohan siitä tulikin, mitä hieman ihmettelen, sillä se oli kuitenkin ensimmäinen virkkausotukseni ja täysin omasta päästä vedetty. Seuraavassa postauksessa niitä vähemmän onnistuneita tekeleitä tämän harrastuksen alkuajoilta...

Paavo rantakivellä

 

Tässä on uusin taideteokseni. Itse en ole koskaan Paavo Pesusieni -piirrettyjä katsonut, mutta kaverin penkkariasun innoittamana päätin askarrella oman pehmoisen Paavon tälle synttärilahjaksi. Ensin tutkailin netistä vähän tarkemmin Paavon ulkomuotoa, suhrasin luonnoksen lyijärillä ja sitten ei muuta kuin menoksi. Lopputulos oli aika hauska.

Talvi sen kun jatkuu...

Päätin jo joskus joulun aikaan, että sitten, kun kevään ylppärit ovat onnellisesti ohi, vihdoin perustan sen blogin. Tässä sitä siis ollaan. Viime vuosien aikana nurkkiin (ja tuttujen nurkkiin) on kertynyt päälle neljäkymmentä erilaista karvaturria ja ötökkää, joten ajattelin, että olisi kiva, jos niistä olisi iloa vähän muillekin.

Bloggausurani saa kunnian aloittaa viime joulukuussa väsäämäni lumiukko. Ja kuten yleensä, inspiraatio syttyi hyvin pienestä: lankakaupassa näin ihanaa oranssia porkkanan väristä lankaa ja heti oli selvää, että tästä tulee lumiukon nenä. Muut osat syntyivät virkkaamalla näppituntumalla kolme hieman eri kokoista palloa vartaloksi ja pääksi ja pienemmät pallot käsiksi. Hatusta tuli tosi kiva, olen siitä aika ylpeä. Lieri on pylväitä, lisäyksiä joka toiseen silmukkaan. Nykyään tykkään soveltaa aivan omasta päästä enkä seuraile ohjeita, koska näin pääsee oma luovuus kukkaan. :) Kuitenkin, jos joku välttämättä haluaa, voin kirjoittaa tänne lumiukon tarkemmat ohjeet. (Tämä on niitä harvoja, jossa olen vaivautunut kirjoittamaan ne muistiin työn edetessä.)