maanantai 21. toukokuuta 2012

Elonmerkki täältä kirjapinon alta


Puoli vuotta hiljaiseloa taas, pahoitteluni. Sinä aikana onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Titteli vaihtui lukiolaisesta luonnontieteiden ylioppilaaksi, muuttokuorma ja tyttö sen mukana matkasi vuoden alussa Etelä-Suomesta muutaman sata kilometriä pohjoiseen Savon sydämeen, aloitti elämän omassa kodissa ja tutustui yliopistoelämään fysiikan laitoksella. Sinne ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä, vaan tavoitteena on lääkis. Siinäpä siis varsinainen syy viimeaikojen hiljaisuudelle: pääsykokeisiin lukemista, lukemista, laskemista, lukemista, laskemista... Mutta nyt aletaan vihdoin olla voiton puolella: ylihuomenna koittaa lopultakin se päivä, jota varten tässä ollaan viimeiset kolme (tai kolmetoista) vuotta opiskeltu. Lukemiset on nyt luettu ja on herkistelyn ja fiiliksen luomisen aika. Ja mikäpä tässä on fiilistellessä, kun aurinko paistaa ulkona, edessä on pitkä kesä vailla koulukirjoja ja keväältäkin vielä hyvin mielessä ihanat muistot uusien opiskelukavereiden kanssa vietetystä ajasta. Tartuin siis pitkän tauon jälkeen jälleen virkkuukoukkuun.



Tämä pikkuinen sydän on helppo ja nopea tehdä. Itse käytin koukkua nro. 1,75 ja Kotiväki-lankaa.

1krs: aloitussilmukkaan 6ks
2krs: 6x lis (12)
3krs: 3x *3ks, lis* (15)
4krs: 15ks (15)
Sulje kerros piilosilmukalla ja katkaise lanka, älä päättele vielä.
Tee toinen samanlainen kappale, mutta nyt älä tee enää piilosilmukkaa tai katkaise lankaa. Jatka virkkaamista ensimmäiseen kappaleeseen.
5krs: 5ks, kav, 6ks, (kaksi silmukkaa jää kummastakin kappaleesta virkkaamatta keskellä, siihen tulee reikä, ompele se kiinni ensimmäisestä kappaleesta jääneellä langanpätkällä), 5ks, kav, 6ks (24)
6krs: 2x *kav, 10ks* (22)
7krs: 2x *kav, 9ks* (20)
8krs: 4x *kav, 3ks* (16)
9krs: 16ks (16)
10krs: 4x *kav, 2ks* (12)
11krs: 4x *kav, 1ks* (8)
12krs: 4x kav (4)
Päättele. Anna lahjaksi rakkaalle ihmiselle, askartele siitä koru tai vaikka joulukuusenkoriste, kiinnitä hakaneulalla laukkuun... Juuri tässä piilee minun mielestäni amigurumien ja muiden pienten käsitöiden ihanuus: niille voi keksiä niin monta erilaista käyttökohdetta, jossa ne saavat ilahduttaa ihmisiä arjessa ja juhlassa.

Josko sitä vielä lukaisisi kemian muistiinpanot läpi... Mikään ei poista hiipivää pääsykoepaniikkia paremmin kuin lukeminen. Mutta virkkaaminen pääsee kyllä aika lähelle. :) Pitäkäähän peukkuja!

Vannomatta paras, mutta kesällä pitäisi olla taas paremmin aikaa käsitöille. Koetan siis ryhtyä hieman aktiivisemmaksi blogin pitäjäksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti